Historiaa
Tanskandogin
esi-isiä voidaan jäljittää todella pitkälle, sillä jo
kreikkalaiset ja roomalaiset tunsivat ajokoirien-sa
lisäksi myös erään toisen metsästyskoiratyypin, molossin.
Se oli ajokoiraa paljon suurempi ja jykevämpi ja sillä
oli raskas leveä pää sekä neliömäinen kuono. Lisäksi oli
selvästi havaittavissa molossien ja assyyrialaisten
mastiffien sukulaisuussuhde, sillä mastiffeja on Niniven
palatsin seinämaalauksen mukaan käytetty
leijonanmetsästykseen ja sotakoirina jo vuonna 625 eKr.
Aristoteleen aikana molosseja käytettiin myös
paimenkoirina ja osa koirista levisikin Eurooppaan
alaanien, Attilan hunnien ahdisteleman
paimentolaiskansan mukana. (vrt. rodun italiankielinen
nimi Alano).
Molossia
pidetään mastiffi- ja doggityyppisten koirien
alkuperäisenä kantamuotona eikä tarkkaan tiedetä milloin
niitä saapui mm. Englantiin. Todennäköisesti
foinikialaiset kauppiaat toivat niitä mukanaan
käydessään tinakauppaa brittien kanssa. 1400-luvulla
alettiin tuoda Englannista mantereelle metsästyskoiria;
raskaita doggeja sekä suuria vinttikoiria. Näitä
risteytettiin raskaisiin mannermaisiin mastiffeihin,
jotta saataisiin enemmän nopeutta ja ketteryyttä
villisian ja karhun jahtiin. Suurin osa Euroopasta oli
tuohon aikaan pirstoutuneena moniin pieniin
ruhtinaskuntiin ja varsinkin nykyisen Saksan alueen
ruhtinaskunnat alkoivat jokainen kehittää "omaa"
rotutyyppiään päämääränä suuri, voimakas, peloton ja
kesyttämätön metsästyskoira, joka olisi aina parempi
kuin naapurikunnan koira. 1800-luvulla jokaisessa
ruhtinaskunnassa alkoi olla oma doggirotunsa, jotka
saivat erilaisia rotunimiä kuten Ulmerin doggi,
Saupacker, Hartzrude, tiikeridoggi, Saksan mastiffi jne.
Kaikilla
roduilla oli myös yhteinen yleisnimitys (ranskalaisen
luonnontieteilijä Buffon 1700-luvulla mainitsema) Grand
Danois – Suuri Tanskalainen. 1870-luvulla saksalaiset
alkoivat ihmetellä miksi englantilais-saksalaista
alkuperää olevalla rodulla oli Tanskaan viittaava nimi,
joten he nimesivät vuonna 1880 koiran kansallisrodukseen
ja antoivat sille nimeksi Deutsche Dogge. Nimi on
säilynyt näihin päiviin asti samana, joskin muissa
maissa rotu tunnetaan lähinnä tanskandoggina (Great Dane,
Grand Danois).
Ulkonäkö
Tanskandogin
jalossa yleisvaikutelmassa suureen, voimakkaaseen ja
tasapainoiseen rakenteeseen
yhdistyvät ylväys, voima ja tyylikkyys. Voimakas olemus,
jossa yhdistyvät jalous, yleisvaikutelman
tasapainoisuus, sopusuhtaiset linjat ja erityisen
ilmeikäs pää, antaa katsojalle vaikutelman jalosta
patsaasta. Tanskandoggi on koiramaailman Apollo.
Tanskandoggi on yksi suurimpia koirarotuja. Uroksen
säkäkorkeuden on oltava vähintään 80 cm ja nartun 72 cm.
Mitat ylittyvät useimmiten reilusti eikä ylärajaa ole.
Narttu painaa normaalisti 50-70 kg, uros 60-90, jopa
sata kiloa. Rungoltaan tanskandoggi on neliömäinen,
voimakasrakenteinen ja ryhdikäs. Sen lihaksikas kaula
kaartuu kauniisti ja pää on pitkänomainen, jalo ja
selväpiirteinen. Korvat riippuvat poskien myötäisenä tai
ovat typistettynä pystyt (typistys on Suomessa
kielletty). Karvapeite on lyhyttä, tiheää, tiiviisti
rungon myötäistä ja kiiltävää.
Virallisia värejä
on viisi:
Keltainen:
Vaalean
keltaisesta syvään kullankeltaiseen. Musta maski.
Tiikerijuovainen:
Keltainen
pohjaväri ja mahdollisimman tasaisesti jakautuneet,
kylkiluiden suuntaiset mustat juovat. Musta maski.
Musta:
Kiiltävän
musta, jossa voi olla valkoisia merkkejä.
Mantteli-koiralla musta väri peittää manttelin tavoin
rungon jättäen kuonon, kaulan, rinnan, vatsan, raajat ja
hännänpään valkeiksi.
Harlekiini:
Valkoisella pohjalla epäsäännöllisen muotoisia mustia
läiskiä.
Sininen:
Puhtaan teräksen sininen.
Luonne
Tanskandoggi on
ystävällinen, rauhallinen ja lempeä. Se kiintyy syvästi
omistajiinsa ja pitää lapsista. Vieraita kohtaan se voi
olla pidättyväinen, mutta ei koskaan aggressiivinen.
Tasapainoisissa olosuhteissa dogista kasvaa
rakastettava, itsevarma ja peloton koira, joka on
oppivainen ja helposti käsiteltävissä. Tanskandogin
ärsytyskynnys on korkea ja hyökkäävyys äärimmäisen
harvinaista. Tanskandoggi sopeutuu helposti laumaan ja
tulee toimeen kaikenlaisten eläinten kanssa.
Käyttötarkoitus
Rotumääritelmä:
"Seura-, vahti- ja suojeluskoira"
Nykypäivänä miltei kaikki dogit ovat pelkästään
seurakoiria. Dogin kanssa harrastetaan jonkin verran
tokoa, agilityä sekä vepeä, mutta ylivoimaisesti
suosituin harrastus on näyttelyt. Tanskandoggi on
näyttelykoirana helppo. Sitä ei tarvitse trimmata ja se
on normaalilla huolenpidolla näyttelyvalmis liki milloin
vain. Näyttelyssä käynnin suosiota lisää luonnollisesti
rodun uljas ulkomuoto, joka takaa hyvälle koiralle
menestyksen niin ryhmä- kuin BIS-kehissäkin.
Terveys
Tanskandoggi
kuuluu suuriin nopeasti kasvaviiin rotuihin. Pennun
kasvuaikana on hyvä noudattaa tarkkaan kokeneen
kasvattajan antamia ruokintaohjeita, jotta vältyttäisiin
erilaisilta luuston kasvuhäiriöiltä. Lonkkaviasta
puhuttaessa nostetaan valitettavan usein esiin
tanskandogit, täysin syyttä, koska lonkkavika ei ole
rodun keskuudessa suuri ongelma. Vaikeita
lonkkavikatapauksia on äärimäisen vähän.
Mahalaukunkiertymä on valitettavan yleinen
tanskandogilla kuten myös muilla syvärintaisilla
koirilla. Tanskandogilla tavataan jonkin verran
silmäsairauksia ja sydänvikaa sekä varsinkin vanhoilla
koirilla kasvaimia. Dogin elinikä on keskimääräistä
koiran elinikää lyhyempi, noin 7 - 8 vuotta, mutta
sinnittelevätpä jotkut toiselle kymmenellekin.
Rotumääritelmä
